Panimo Honkavuoren toiminta lähti liikkeelle yksinkertaisesta, mutta sitäkin tärkeämmästä syystä: halusta tehdä hyvää olutta.

Mutta miten hyvän oluen tekeminen muutetaan kotikokeiluista panimomittakaavaan? Ja miltä yrittäjyys tuntuu kahdesta filosofian tohtorista?

IDEA

Panimo Honkavuoren yrittäjät Jani Honkanen ja Ville Vuorio tapasivat alunperin 90-luvulla Joensuun yliopiston biologian laitoksella. Kerran, vuonna 2009, opiskelijakaverukset olivat jo edesmenneessä Jokela-kuppilassa kuuntelemassa juomalauluja ja viettämässä hilpeää iltaa, kun yhtäkkiä Jani tarjosi Villelle kättä. “Perustetaanko panimo?”

Ville tarttui käteen, ja päätös oli tehty. Siitä hetkestä alkoi välillä enemmän, välillä vähemmän määrätietoinen pyrkiminen kohti idean realisoitumista. Aluksi kaksikko etsi käsiinsä akateemista kirjallisuutta – luonnollisesti, tietäen molempien tohtoritaustan. Väitöskirjoissaan Jani erikoistui ekotoksikologiaan ja kalojenvierasainekertymiin ja Ville taas perehtyi erittäin harvinaisen rupiliskon luonnonsuojelubiologiaan.

Alkoi kotikokeilujen tekeminen. Miehet kehittivät toistasataa erilaista olutta, joita maistatettiin kavereille ja tutuille, mutta panimonperustamisaikeista he eivät vielä hiiskuneet. Kehitystyötä tehtiin omien töiden ohella: Jani oli siihen aikaan virkamiehenä Euroopan kemikaalivirastossa Helsingissä ja Ville yliopistolla. Lopulta vuonna 2015 aika oli kypsä seuraavalle askeleelle.

– Ainakin itselläni oli sellainen olo, että virkamiesvuosien jälkeen oli halu tehdä jotain muuta. Alkuvuodesta 2015 aloimme toden teolla selvittelemään idean eteenpäinviemistä: kiersimme Kiinassa eri laitevalmistajien tehtailla ja Italiassa katsomassa pullotuskoneita. Lopulta kun yritys virallisesti perustettiin syksyllä 2015, sanelivat jo omat virkaehtonikin, että mitään yritystoimintaa ei ohessa voinut pyörittää, jolloin molemmat jätimme kaiken taakse ja ryhdyimme panimoyrittäjiksi, Jani kertoo.

YRITYS

Virkamiestyöstä ja akateemisesta maailmasta yrittäjyyteen hypänneelle kaksikolle käytännön yrittäjyyteen liittyvät asiat olivat pitkälti vieraita, joten selvitystyötä riitti. Jani ja Ville kokivat, että ihan ensivaiheeseen oli helppo saada apua esimerkiksi Uusyrityskeskukselta, joka auttoi liiketoimintasuunnitelman ja erilaisten laskelmien tekemisessä. Mutta sen jälkeen tuli tietynlainen musta aukko, kun konkreettista tukea idean viemisestä käytännön suuntaan oli vaikea löytää.

– Oli hiukan hankala saada kokonaiskäsitystä eri palveluista, kun toimijoita oli niin monia: Uusyrityskeskus, entinen JOSEK, Yrityshautomo, TE-toimisto, ELY, pankki ja mitähän vielä. Siinä vaiheessa on helppo tehdä turhaa työtä. Ehkä näistä voisikin laatia jonkinlaisen flowchartin, jossa hahmotettaisiin, missä järjestyksessä asiat kannattaa hoitaa, Ville kommentoi.

Akateemisen maailman “mankelointiin” ja kriittiseen kommentointiin tottuneina Jani ja Ville jäivät myös kaipaamaan ideoidensa ja laskelmiensa todellista haastamista.

–Kyllähän me tohtoreina osaamme kirjoittaa ja laatia papereita ja laskelmia, mutta ei niitä alkuvaiheessa kukaan oikein kyseenalaistanut. Sitten kun aloitimme Yrityshautomossa syksyllä 2015, saimme tervetullutta haastamista Timo Ruohiolta, joka purki asiaa esimerkiksi logistiikan kautta. Näytimme hänelle kunnianhimoisia myyntisuunnitelmia ja hän katsoi niitä kriittisellä silmällä ja kysyi, pystymmekö toimittamaan määrän x tässä ajassa, Jani kertoo.

Vuoden 2016 alussa oluen tuotanto sitten käynnistyi nykyisissä panimotiloissa. Jo toisena toimintavuotena napsahti ensimmäinen palkinto olutkilpailussa: Valo-olut palkittiin Suomen parhaana vehnäoluena vuonna 2017. Sittemmin honkavuorelaiset ovat tarjoilleet oluenystäville ympäri Suomen 25 erilaista olutta, vuosittaisella 4–5 uutuuden tahdilla. Tunnistettavat etiketit laatii tuttu graafikko sivutyönään.

–Brändi rakentui, kun me oltiin omia itsejämme, tunteen palosta. Ei sitä mietitty sen kummemmin, muuten kuin että halusimme panostaa etiketteihin niin, että ne ovat viimeisen päälle.

Alkuun molemmat tekivät vähän kaikkea, mutta pian roolit eriytyivät – ja jako on toiminut. Nyt Ville valmistaa ja Jani unelmoi ja hoitaa toimistohommia, eli markkinoi ja myy. Oluenvalmistukseen on myös palkattu yksi työntekijä. Palkkatuki oli ratkaiseva ensimmäisen työntekijän palkkaamisessa, ja se oli miesten kokemuksen mukaan helppoa hakea. Lisäksi panimolla auttelee tilapäisiä harjoittelijoita, joiden jono on kuulemma portille asti.

ELÄMÄ

Moni asia on muuttunut kaksikon elämässä akateemisiin vuosiin verrattuna.

–Eihän yrittäjyys sinänsä vaikeaa ole, mutta on vain paljon opeteltavia asioita. Plus- ja miinuslaskulla pärjää, joskus tarvitaan ehkä kerto- ja jakolaskua. Aiemmin oli tottunut, että hommat saa hoidettua virka-aikaan, mutta kyllähän tämä alkuun vei myös ilta-aikaa ja kesäisin viikonloppuja olutfestareita kiertäessä, Jani kertoo.

Mutta toisin kuin akateemisessa maailmassa, oluesta saa helpommin palautetta.
–Ei me osattu ajatella, että ihmiset oppii tuntemaan meitä. Saimme ensimmäisen olutfestarin aikaan enemmän kiitosta oluesta kuin varmaan koko aiemman uran aikana yhteensä. Positiivinen palaute on ollut loistava asia ja olemme kiitollisia siitä, Ville hymyilee.

Toki yrittäjällä on vastuunsa, ja se ulottuu kauas.

–Tässä työssä vastuu on suurempi ja kokonaisvaltaisempi kuin aiemmin. On vastattava siitä, että olut on niin hyvää kuin luvataan, yritys pyörii ja kauppojen ja ravintoloiden asiakkaat pysyvät tyytyväisinä. Asiakastyytyväisyyden ylläpito vaatii kaikkien palasten toimintaa aina raaka-ainetilauksista varastokirjanpitoon, koko ajan, Ville kommentoi.

Silti kun miehiltä kysyy, miten uskalsitte hypätä yrittäjyyteen, on vastaus selvä.

–Ei me kumpikaan mietitty tätä uskaltamisen kautta, vaikka riskit on isot ja paljon on pelissä. Me haluttiin tehdä hyvää olutta ja tiedettiin, että me pystytään siihen. Totta kai me tiedostetaan se, että tällainen yritys voi kaatua nopeastikin, jos asiat menevät kunnolla pieleen. Ei tähän suhtauduta niin kuin eläkevirkaan, mutta hoidetaan eteen tulevat asiat ja haasteet kun ne pitää hoitaa, Jani tiivistää.