Mitä syntyy, kun ruvetaan pohtimaan, miten ilmassa lentävät tiedonkeruualustat voisi toteuttaa droneja paremmin?

No ilmalaiva tietenkin. Joensuulainen Kelluu Oy kehittää parhaillaan ilmalaivakonseptia energiainfran valvontatehtäviin. Mutta miten ilmalaivoja keksitään ja miten siitä tulee liiketoimintaa?

IDEA

Drone-laitteiden yleistyessä myös niiden käyttötarkoitukset monipuolistuvat, mutta niillä oli omat rajoitteensa, kuten lyhyet lentoajat. Niinpä Jouni Lintu ryhtyi pohtimaan, voisiko lentävän ja erilaisia tehtäviä suorittavan aluksen tehdä paremmin – ilmaa kevyempänä, siis ilmalaivan, mutta pienen ja suorituskykyisen sellaisen. Jouni pyöritteli ideaa sensoriikkaa kantavasta ilmalaivasta ja teki laskelmia puolisentoista vuotta, kunnes ensimmäinen proto näki päivänvalon.

– Kun kerroin muutamille ihmisille ideasta, eihän sitä ymmärtänyt kukaan. Ihmisillä tuli ensimmäisenä mieleen epäonnistuneet, giganttiset ilmalaivahankkeet historian saatosta. Mutta sitten kun ensimmäinen proto oli valmis, ei enää tarvinnut kinata, toimiiko se. Sen sijaan ihmiset alkoivat keksiä mitä moninaisempia sovelluskohteita, mihin pitkän lentoajan tiedonkeruulaitetta voi käyttää.

Ympäristönäkökulma oli yksi tärkeä eteenpäin ajava voima Kelluun kehittämisessä.

– Ilmailuala on yksi maailman eniten materiaaleja ja energiaa kuluttavista aloista. Meidän tapauksessa resurssitehokkuus tarkoittaa kuitenkin sitä, että vaikkapa ympäristöä kovasti kuormittavia helikopterilentoja sähkölinjojen valvonnassa voidaan jättää lentämättä. Kiertotalous mielletään usein olemassa olevan materian kierrättämiseksi, mutta kaikista fiksuinta on olla käyttämättä luonnonvaroja alunperinkään, jos se vain on mahdollista”, kertoo Jouni.

Jouni avaa ällistyttäviä vertailulukuja: Kelluun ilmalaivan avulla saman tehtävän tekemiseen kuluu 99% vähemmän energiaa kuin helikopterilla. Ja tässä puhutaan vasta lentämisestä, eikä huomioida helikopterin rakentamiseen tarvittavaa moninkertaista energia- ja materiaalimäärää verrattuna muutaman sadan gramman ilmalaivaan.

Silti insinööritaustainen Jouni suhtautuu niinkin mullistavan idean kuin miniatyyri-ilmalaivan keksimiseen analyyttisen järjestelmällisesti. Luovalle ideoinnille on tärkeää tehdä aikaa, eikä yrittää pusertaa kahden kiireisen asian välissä.

– Oli minulla monia muitakin ideoita, mutta sitten kun toden teolla tarttuu johonkin ideaan, tärkeää on systematiikka. Ei se ole harrastelua. Tärkeää on määrittää, mitä on tekemässä, ja kirjata sitten kaikki ajatukset ylös vaikka suttupaperille. Heti kun veto hiipuu, on aika tehdä jotain muuta.

Toinen tärkeä asia on mielentila.

– Kun virittäytyy rentoon ja luottavaiseen mielentilaan, on moni asia yhtäkkiä ihan ilmeinen. Itse pääsen siihen parhaiten nukkumalla hyvin ja lukemalla hauskoja, inspiroivia kirjoja. Tärkeää on, ettei pelkää. Me pelätään koko ajan kaikkea mahdollista, eikä silloin tule hassuteltua tai mietittyä mitään kauaskantoisempaa, Jouni kuvaa.

Ideoita tosin tulee ja menee, eikä niillä itsessään ole Jounin mielestä mitään arvoa.

– Vasta sitten, kun myöntää, että on ihan noviisi ja rupeaa opettelemaan, miten idea oikeasti toteutetaan, alkaa arvoa pikkuhiljaa tulemaan. Ideoista ei kannatta olla mustasukkainen vaan ennemminkin olla oppipoikana.

YRITYS

Kun ensimmäinen proto oli valmis, Jouni sai vinkkiä, että Business Joensuun Yrityskiihdyttämössä olisi kenties ihmisiä, jotka voisivat auttaa sen kanssa eteenpäin.

– Kuulin myös Start Me Up -liikeideakilpailusta, johon lopulta täytin osallistumislomakkeen viimeisenä päivänä keväällä 2018. Hyvinhän siinä kävi, nimittäin voitimme idealla Äly ja väläys -palkinnon. Siitä lähti yhteistyö ja sparraus Business Joensuun porukoiden kanssa ja aloin myös etsiskelemään kumppania idean eteenpäinviemiseen.

Samaan aikaan Jiri Jormakka oli etsimässä uutta projektia, johon tarttua edellisen yrityksensä toiminnan loputtua. Jiri sai Yrityskiihdyttämöstä vinkin soittaa erääseen puhelinnumeroon, jossa voisi olla jotain häntä kiinnostavaa.

– Oli sellainen olo, että oli aika tarttua johonkin uuteen ja hauskaan, jota lähteä edistämään täysillä, sillä yrittäjyys on itselle luontaista. Mielessä oli omiakin ideoita, mutta kun tavattiin Jounin kanssa ja hän tuumasi “Ois tämmöinen ilmalaivakeissi, kiinnostaisiko lähteä mukaan”, oli vastaus aika selvä. Idea ja sen maailmanlaajuinen markkinapotentiaali kuulosti niin huikealta, että siihen oli pienen perehtymisen jälkeen pakko hypätä mukaan, kertoo Jiri.

Molemmat pitävät tärkeänä, että ideoinnissa on vastavoima – toinen henkilö, jonka kanssa pallotella. Start Me Up -kilpailuun osallistuminen jäsensi osaltaan Jounin ajatuksia, mutta Jirin mukaantulon jälkeen idean kaupallistaminen lähti toden teolla käyntiin. Molemmilla oli ajatus, että hommaa tehdään “born global” -tyyliin – isosti tai ei ollenkaan.

– Tämän reilun puolen vuoden aikana olemme miettineet kaupallistamista ihan joka vinkkelistä: kuka maksaa tuotteesta ja millä asetelmalla, miten se suojataan, miten homma rahoitetaan. Näitä on pohdittu myös porukalla Yrityskiihdyttämössä. Firma on saanut nimen Kelluu Oy, meillä on operoiva prototyyppi, jolla on erittäin mittavat toiminta-ajat, olemme löytäneet pilottiasiakkaan energia-alalta ja käyneet läpi pre-seed roundin. Lisäksi olemme valmistelleet IPR-strategiaamme, johon olemme saaneet tukea EU:n rahoittamasta Circwaste-hankkeesta”, Jiri selostaa.

Kokonaisuudessaan fokus on kirkastunut keskusteluissa paljon.

– Perusidea ei ole muuttunut, mutta se, miten se hyödyttää maailmaa, on selkeytynyt. Tai sitä on pitänyt tietoisesti selkeyttää. Nyt kun olemme linjanneet, että olemme energia-alan yhtiö, olemme pystyneet jättämään ylimääräisen sähläämisen pois ja keskittymään tähän suuntaan, Jiri kiteyttää.

ELÄMÄ

Miten ilmalaivoja kehittäessä sitten pysyy jalat maan pinnalla?

Sekä Jirin että Jounin puheissa korostuvat paitsi vilpitön intohimo kehittää ideaa eteenpäin, myös sen vastapuolella vahva halu pitää asiat tasapainossa.

– Oikeastaan pitää tehdä niin vähän kuin pystyy, jolloin on reserviä reagoida kaikkeen yllättävään. Kannattaa kuitenkin olla realisti – vimmainen idean kehitysvaihe vie paljon aikaa ja energiaa, mutta siitä menee vielä 50-kertainen tai 200-kertainen aika, että ideasta tulee jotain tolkullista. Eikä omiin tekemisiin kannata rakastua. Mekin ollaan laitettu jarruja päälle aika myöhäänkin asioissa, jotka alunperin ovat näyttäneet itsestäänselviltä ja johon on laitettu tunteja, kertoo Jouni.

Yleisesti ideointi ja sen muuttaminen yritykseksi kiteytyy kaksikon puheissa elämän perusasioihin. Nukkumisesta ei saa tinkiä, ja ravinto ja liikunta tulevat heti perässä.

– Toki mekin ollaan näitäkin väännetty ihme vuorokaudenaikoihin, mutta se pitää kompensoida heti. Hyvin levänneenä, syöneenä ja ulkoilleena ei hätkähdä pienistä vastoinkäymisistä, kun taas väsyneenä alkaa pelätä, Jouni jatkaa.

Kumpikin toteaa, että loppujen lopuksi ideointi on kuitenkin vain yksi osa elämää.

– Elantoa on hyvä tienata, ja tehdä jotain kivaa, että pysyy järjissään. Mutta on turha kuvitella, että ongelmista pääsisi eroon. Yrittäjyydessä tehdään valinta, että minkälaisten ongelmien kanssa on valmis painimaan huonoina aikoina aamuyön tunteina. Mieluummin itse tappelen kasvavan yrityksen asioiden kanssa kuin jossain muualla. Minulla on onneksi kotijoukkojen tuki tähän. Vaimo sanoo, että näytät olevan tyytyväinen tuossa hommassa, joten nyt hän on virallisesti “kylähullun rouva”, Jouni nauraa.