Monessa mukana ollut startup-vaikuttaja sekä Nolwenture Oy:n perustaja ja yrittäjä Antti Vikman on sparrannut monia yrittäjänalkuja ja arvioinut erilaisten liikeideoiden potentiaalisuutta. Siten mies on nähnyt ja kuullut kaikenlaista ja osaa jo hyvin tunnistaa, milloin ollaan tajuntaa kuumottavien asioiden äärellä.

Mutta olipa idea kuinka tajunnanräjäyttävä tahansa, tulee idean kanssa tehdä paljon töitä ja tekoja, ennen kuin kassakone alkaa kilistä. Ja aina sekään ei riitä.

RÄJÄYTÄ MUIDENKIN TAJUNTA – ÄLÄ VAIN OMAASI

Kun tajunta on niin sanotusti räjähtänyt, täytyy asiasta kertoa jollekin. Maailmassa nimittäin riittää ideoita – jopa niitä tajunnanräjäyttäviäkin. Arvokkaiksi ne muuttuvat vasta, kun ne toteuttaa. Hyvä ensimmäinen siirto on Antti Vikmanin mukaan osallistua vaikka liikeideakilpailuun.

– Tajunnanräjäyttävimmät ideat ovat usein niitä, jotka vaikuttavat aluksi aivan hulluilta. Mutta jos idea on uusi ja kiinnostava ja osaat kiteyttää, miksi sitä tarvitaan ja kenelle se on, kannattaa asiaa edistää. Olennaista on toki myös miettiä, pystyykö idealla tekemään liiketoimintaa – eli onko kukaan valmis maksamaan siitä.

Vikman kannustaakin validoimaan ideaa perusteellisesti heti alkuvaiheessa. Aikaa ja energiaa voi valua helposti valtava määrä viemäriin toimimattoman idean parissa. Parempi käyttää se energia uudesta inspiroitumiseen. Mies on itsekin osannut hylätä ideoita, joista ei syystä tai toisesta alkanut tulla mitään. Joskus syynä voi esimerkiksi vain olla, että ei itse ole oikea henkilö toteuttamaan ideaa, vaikka se oman tajunnan olisikin räjäyttänyt.

Näin kävi esimerkiksi Vikmanin (kirjaimellisesti) lentävälle idealle suihkumaalaustekniikkaa hyödyntävistä droneista. Idealla Vikman osallistui Start Me Up -kilpailuun, mutta toteutukseen asti hän ei juttua vienyt.

Bisnesasioista perillä olevien ihmisten kanssa keskustelun jälkeen omaa ideaa osaa usein tarkastella realistisempien linssien läpi, sillä muut osaavat esittää kysymyksiä, joihin vastaamalla idean oikea potentiaali paljastuu.

– On helppo heitellä ideoita ilmoille kavereiden kanssa, mutta kun pitää kirjoittaa oikeasti asiat paperille, voi paljastua, että eihän tässä olekaan järkeä.

 

YKSIN ON VAIKEA ONNISTUA (TAI RASKASTA SE AINAKIN ON)

Muiden ihmisten näkemykset ja vinkit idean jalostusvaiheessa ovat arvokkaita. Mutta kun asioita aletaan muuttaa liiketoiminnaksi, ei yksin kannata silloinkaan jäädä, Antti Vikman muistuttaa.

– Yksin puurtaminen on hirvittävän raskasta. On paljon mukavampaa pallotella asioita yhdessä jonkun kanssa – vaikka sitten yritysvalmentajan.

Yrityksen matkalla vastaan tulee taatusti vaikeita paikkoja, jolloin täytyy miettiä, mihin suuntaan lähdetään. Varsinkin näissä tilanteissa tuntuu huojentavalta, jos päätöksiä ei tarvitse tehdä yksin, Vikman muistuttaa. Mies myös toteaa, että oman tiimin kokoaminen erilaisista ihmisistä on monessa mielessä fiksu teko: ne työt ja tehtävät, jotka eivät istu oman osaamisen tai kiinnostuksen piiriin, voi jakaa muille.

– On järjetöntä yrittää itse opetella kaikkea tekniikasta ja kirjanpidosta markkinointiin, kun on ihmisiä, jotka ovat näiden asioiden asiantuntijoita. Yksin ei tarvitse kaikkea osata – pitää vain hankkia ympärille erilaisia osaajia. Tämän hoksaaminen on aika tajunnanräjäyttävää.

 

KAIKKI ON LOPULTA KIINNI TUURISTA

Menestyvien firmojen kiiltävää ulkokuorta ja tajunnanräjäyttäviä liikevaihtolukuja katsellaan usein kateellisina. Tulosta takovien yritysten historiasta ei kuitenkaan moni tiedä mitään. Menestyksen takaa löytyy usein paljon sinnikästä raatamista, vaikeita päätöksiä, taloudellisia menetyksiä, virheliikkeitä – jopa konkursseja.

Antti Vikmanin mukaan työtä tarvitaan, mutta tarvitaan muutakin, nimittäin tuuria. Ne, jotka tekevät läpimurron, ovatkin yleensä niitä, joiden kohdalla palaset ovat napsahtaneet kohdalleen: on tajunnanräjäyttävä idea, toimiva tiimi, oikea ajoitus, hyvin tehty markkinointi – ja sitten tulee onnetar, joka potkaisee.

– Kaikki on lopulta kiinni tuurista. Joskus onni käy heti tai sitten pitää tehdä paljon ja yrittää monta kertaa ennen läpimurtoa, kuten kävi Roviolle ja Supercellille. Mutta vaikka paiskisi töitä ja tekisi kaiken ”oikein”, voi silti epäonnistua. Pitää vain yrittää uudestaan. Yksi kerta se tuuri voi sitten käydäkin.

Vaikka Vikmanin mukaan noin yksi kymmenestä start upista onnistuu, hän kannustaa liikeideakilpailuun lähtemistä. Koskaan ei nimittäin tiedä, milloin tajunnanräjäytys kuuluttaa onnettaren paikalle.

– Mitä siinä häviää, jos käy heittämässä idean kehään? Varsinkin jos peilaa siihen, mitä kisasta voi saada. Kilpailulomakkeen täyttäminen ei siis ole sen rinnalla hirvittävän iso investointi. Se on lähes sama kuin pelaisi lottoa: investoi euro – voit saada miljoonan.