Olga Davydova-Minguetin matka Petroskoista Joensuuhun on kuin seikkailuelokuvasta. Sitä määrittää kaksi merkittävää historian tapahtumaa: presidentti Mauno Koiviston keväällä 1990 antama lausunto, jonka mukaan inkerinsuomalaisia kohdellaan paluumuuttajina sekä vallankaappaus Neuvostoliitossa vuonna 1991.

Petroskoissa syntynyt Olga Davydova-Minguet eli elämänsä kevättä vuonna 1990. Suomen ja venäjän kielen ja kirjallisuuden opettajan sekä tulkin ja kielenkääntäjän yliopisto-opinnot Venäjällä olivat päätöksessä, ja nuori nainen matkusti Helsinkiin tapaamaan tuttaviaan.

– Tuttavat kertoivat, että inkeriläisenä voin saada Suomesta työluvan ja tienata markkoja. Siis markkoja, kovaa valuuttaa! Marssin niiltä sijoiltani poliisiasemalla näyttämään passiani – ja sain työluvan. Se oli ihmeellistä!

Nuori nainen paiski vajaan kuukauden töitä T-kaupan varastossa. Tienesti oli noin tuhat markkaa. Petroskoin valtion yliopistoon palasi pian rikas nainen opettaman suomea vielä vuodeksi.

Karjalan kauppaa

Elettiin aikaa, jolloin suomalaiset liikemiehet rynnistivät tekemään kauppaa Karjalaan. Davydovan tulkkaustaidoille oli kovasti kysyntää. Pieni yritys Maaningalta tarjosi kesätyötä tulkille, jonka taskussa poltteli työlupa Suomeen.

– Olin viikonloppuna käymässä Petroskoissa ja tulin Lahdenpohjaan. Sieltä maaninkalaisen yrityksen rekat tulivat hakemaan puutavaraa. Rekkakuskit kyselivät, olinko kuullut vallankaappauksesta. Ei voi olla totta, niin ajattelin.

Tilanne oli vakava ja tajusin, että minun on kerta kaikkiaan päästävä Suomeen hinnalla millä hyvänsä

Totuus valkeni rajalla, joka oli hiljainen ja autio. Vallankaappaus oli totisinta totta.

– Rajamies totesi, että rajan yli Neuvostoliitosta päästetään Suomeen vain suomalaisia. Tilanne oli vakava ja tajusin, että minun on päästävä Suomeen hinnalla millä hyvänsä.

Neuvokas nainen juoksi lopulta raja-aseman johtajan puheille vakuuttaen, että puutavara on hänen ja vain hänen vastuullaan ja siksi Suomeen on päästävä. Tarina kertoo, että Olga Davydova-Minguet oli ainoa neuvostoliittolainen, joka sinä päivänä sai luvan rajan ylittämiseen.

– Romahdin heti rajan toisella puolella. Oli tunne, että joku ovi takanani oli sulkeutunut lopullisesti ja että perheeni oli jäänyt Petroskoihin.

Etsivälle uusi alku

Maaningalta Davydova-Minguetin matka jatkui niin ikään Karjalan-kauppaa tekevään outokumpulaiseen yritykseen. Keskellä Suomen pahinta lamaa vuonna 1993 hän kuitenkin jäi pian työttömäksi.

– Elämä tuntui toivottomalta ja näköalattomalta outokumpulaisessa vuokra-asunnossa. Tuli jälleen tunne yhden oven sulkeutumisesta. Oli otettava puhelinluettelo käteen ja ryhdyttävä soittamaan, josko kukaan seudulla tarvitsisi tulkkia.

Soitto Joensuun yliopiston täydennyskoulutuskeskukseen tärppäsi, ja pian Davydova-Minguet oli täydessä työn touhussa. Hän käänsin aineistoja hankkeessa, joka vei suomalaista vanhustenhoitomallia Karjalaan. Täydennyskoulutuskeskuksessa ura jatkui Itäinnova-yksikössä, jossa hän opetti venäjää Karjalan kauppaa suunnitteleville suomalaisille. Vuodesta 2000 lähtien Davydova-Minguet on työskennellyt Karjalan tutkimuslaitoksella, missä hän toimii apulaisprofessorina.

Palkittu tutkija

Olga Davydova-Minguet väitteli Joensuussa tohtoriksi vuonna 2009. Väitöskirjan aiheena oli, kuinka paluumuuttajiksi aikovat suomalaissyntyiset venäläiset puhuvat suomalaisuudesta. Vuotta myöhemmin hän sai Suomen leijonan ritarikunnan kunniamerkin ansioistaan Itä-Suomen etnisten suhteiden neuvottelukunnassa.

Vuonna 2016 filosofian tohtori palkittiin Vuoden tieteentekijänä. Tieteentekijöiden liitto perusteli Davydova-Minguetin valintaa todeten, että tutkija ”on oikeastaan enemmänkin kuin vain tieteentekijä. Aktiivinen kansalaisyhteiskuntatoimija tekee korkealaatuista tutkimusta, jolla on muukin kuin vain akateeminen tarkoitus.”

Monikulttuurisuuden ytimessä

Olga Davydova-Minguetin inkerinsuomalainen äiti muutti Joensuuhun tyttärensä luokse vuonna 1999. Isä oli edesmennyt jo ennen sitä. Nykyisen aviomiehensä Alain Minguetin kanssa tiet kohtasivat Joensuussa, kun molemmat olivat perustamassa Joensuun Monikulttuurisuusyhdistystä vuonna 2009. Perheeseen kuuluu myös ensi syksynä koulunsa aloittava tytär Aino. Perheessä puhutaan sujuvasti suomea, venäjää ja ranskaa.

– Kun aikoinaan tulin Joensuuhun, kaupan ovella saattoi kehnolla venäjän kielellä lukea ”vain yksi venäläinen asiakas kerrallaan” tai ”laukut jätettävä kassalle”. Nyt tilanne on aivan toinen, koko Pohjois-Karjalassa maahanmuuton kasvot ovat venäläiset.

Kuten niin moni maahanmuuttaja myös Olga Davydoava-Minguet kehuu Joensuun ilmapiiriä, kouluja ja päiväkotien suhtautumista monikielisyyteen. Tärkeä asia on myös Joensuun sijainti. Joensuulaisena on hyvä elää lähellä Venäjän rajaa.

Teksti: Sirkka-Liisa Aaltonen/Viestintä-Ässä