- Odotin kuvattavaa henkilöä kadulla keskellä Lontoota. Äkisti selkäni takaa kuului poikkeuksellisen syvän matala ääni: ”STEFAN?”. Säpsähdin ja käännyin, COOL! Siinä hän seisoi – Drakula, Saruman, Scaramanga – Sir Christopher Lee.

Tarina on yksi valokuvaaja Stefan de Batselierin valtameritarinoista. Belgialaissyntyinen valokuvaaja on katsellut kameran läpi kutakuinkin kaikkia suuren maailman staroja. Osan rockhistorian tähdistä voi syyskuun alkuun saakka tavata Pohjois-Karjalan museossa Hilmassa.

Joensuu ylpeänä esittää: David Bowie, Iggy Pop, Yoko Ono, Johnny Cash, Eminem, Marilyn Manson, Marianne Faithfull, ZZ Top, David Lee Roth, Sinead O`Conner… Kuvattujen henkilöiden ulkokuoren läpäisevä kerronta herättää tunteita ja kysymyksiä. Mistä tilanteissa on ollut kysymys, miksi juuri nämä henkilöt ovat kuvissa ja ennen muuta – miksi Stefan de Batselierista vuonna 2009 tuli joensuulainen?

Ensimmäinen käännekohta

Antwerpenissä syntynyt de Batselier muistelee ensimmäisen kerran katsoneensa maailmaa kameran linssin läpi jo 6-vuotiaana. Valokuvaamisen ohella nuoren pojan elämän täytti pian musiikki.

– Muista olleeni 12-vuotias, kun kuuntelin ensimmäistä kertaa Ian Andersonin albumin. Se oli todellinen käännekohta, elämäni muuttui hetkessä, de Batselier viittoilee näyttelytilan kuvaa Andersonista huiluineen. Jethro Tull -yhtyeen laulaja ja lauluntekijä tunnetaan myös itseoppineena huilunsoittajana.

Intohimo musiikkiin ja valokuvaamiseen yhdistyi sittemmin kansainväliseksi uraksi. Vuonna 1990 Belgiasta Lontooseen muuttanut de Batselier työskenteli 20 vuoden ajan musiikkivalokuvaajana kansainvälisille levy-yhtiöille ja musiikkilehdille.

Mitta tuli täyteen

Stefan de Batselier sukkuloi vuosikymmenet musiikkimaailman kansainvälisessä ytimessä. Monet kokenut valokuvaaja kertoo, miten häntä oli kuvaamisen alussa usein jännittänyt, ujostuttanut tai suorastaan hermostuttanut. Kuvien lopputulos osoittaa, että kerrasta toiseen kuvaajan ja kuvattavan välille syntyi kuitenkin vahva luottamus ja sen myötä juuri oikea lopputulos.

– Liian staattiset, terävät ja hyvin valaistut kuvat eivät vastaa todellisuutta. Ilman jalustaa kuvaustilanteessa on läsnä epäonnistumisen riski ja hyvä niin – täydellinen ei ole kiinnostavaa.

Se oli fantastista! Tiesin, että haluan elää Suomessa. Rakastan Suomea ja Joensuuta!

Huikeista elämänkokemuksista ja menestyksestä huolimatta täydellistä ei ollut myöskään de Batselierin elämä Lontoossa. Mies kertoo olleensa lopulta lopen uupunut musiikkiteollisuuden kovuuteen ja Lontoon ruuhkaisuuteen. Eroon oli päästävä myös suurkaupungin aiheuttamista paniikin tunteista.

– Liikenne Lontoossa on kaoottista. Muistan, että kun piti viedä filmit labraan kehitettäviksi, lähdin ajamaan aamuyöstä – liikenne oli joskus aamukolmelta jotenkuten siedettävää.

– Sitten tuli avioero, piti luopua myös talosta ja tavarasta. Niin – kai se oli lopulta sellainen tavallinen tarina.

Toinen käännekohta

Suomessa Stefan de Batselier kävi työmatkalla ensimmäisen kerran vuonna 1997. Hän muistaa matkustaneensa junalla Turusta Helsinkiin. Kuvauskeikka päätyi lumiseen metsään.

– Se oli fantastista! Tiesin, että haluan elää Suomessa. Rakastan Suomea ja Joensuuta!

Joulukuussa 2009 unelma Suomesta toteutui ja valokuvaaja asettui vanhan koulutalon asukkaaksi Joensuun Niittylahteen. Koti lämpiää puilla, lumityöt tarjoavat hyötyliikuntaa. Lontoon ruuhka on taaksejäänyttä elämää. Autius on sielulle ylellisyyttä.

– Elämäni tuntuu kuitenkin koko ajan olevan vähän monimutkaista. Naisystäväni asuu Belgiassa, toivoo minun muuttavan sinne. Vaan en voi ajatella lähteväni takaisin Antwerpeniin, josta on vuosien mittaan tullut huumejengien taistelukenttä.

Tulevaisuus

Stefan de Batselierin näyttely Joensuun Hilmassa on saanut loistavia arvioita. Maakuntalehti Karjalainen rankkasi näyttelyn Hilman kesähelmeksi, joka lyö ällikällä. Valokuvaaja itsekin on silminnähden mielissään lopputuloksesta.

– Olen tehnyt museon kanssa yhteistyötä aiemminkin, kun kuvasi Hilman 100-vuotisjulkaisuun museon esineitä. Nautin suunnattomasti jokaisesta hetkestä!

Valokuvaaja mielii jatkossa laajentaa kuvanäkökulmia ja yhteistyökumppani- ja asiakasverkostojaan. Tavoitteena on, että työtilaisuuksia löytyy ilman, että rakkaasta Joensuussa pitää luopua. Yksi tulevaisuuden tärkeimmistä tavoitteista on saada hyvä suomen kielen taito.

– Aion oppia kielen niin, että pystyn luontevasti keskustelemaan suomeksi. Hävettää vallan, etten vielä kieltä riittävästi hallitse.

Teksti: Sirkka-Liisa Aaltonen/Viestintä-Ässä