Tuotanto viisinkertaistuu, päästöt putoavat kolmasosaan. Tätä tositarinaa toistin, mutta ei kukaan minun juttujani uskonut, Eeva Punta muistelee Enocellin sellutehdasprojektia 1990-luvun taitteessa. Totta Punta puhui. Totisia olivat Stora Ensossa työkaverit, kun ekotoksikologi vuosia myöhemmin kertoi lähtevänsä yrittäjäksi.

Eeva Punta työskenteli Stora Enson selludivisioonassa kaikkiaan 17 vuotta vastuullaan ympäristö- ja laatuasiat. Uimaharjun uuden sellutehtaan valmistuminen oli siihenastisen uran tähtihetki.

– Tehdas oli aikansa huippu ja pääsimme ensimmäisten joukossa eurooppalaisen BAT (Best Available Technology) -luokituksen referenssiksi massa- ja paperiteollisuuden alalta. Ihmekös tuo, sillä silloinen konsernijohto halusi sekä vyön että henkselit. Soodakattilaan olisi riittänyt tehokas sähkösuodatin, mutta konsernijohto halusi vielä pesurinkin. Samoin jäteveden käsittelyssä ilmastimien määrää lisättiin – varmuuden vuoksi.

Jälkikäteen Punta näkee juuri tuossa ajassa suuren positiivisen muutoksen: ympäristöasiat muuttuivat merkitykselliseksi bisnekseksi ja niihin haluttiin panostaa.

Kuukauden koeaika

Huippuhomma kansainvälisessä yrityksessä ei riittänyt pitelemään naista, joka oli menettänyt sydämensä toksikologialle. Voiko kemikaaliturvallisuudesta tulla ihmiselle intohimo? Eeva Punta vastaa:

– Suuri haaveeni on tehdä yhteiskunnasta turvallisempi. Kemikaaliturvallisuus on minun juttuni ja yrittäminen se muoto, jolla oman siivuni teen. Minulla on asiantuntijan identiteetti.

Punta laati liiketoimintasuunnitelman ja järkeili tulevaa. Lopulta hän päätti panna bisnessuunnitelmat kuukaudeksi jemmaan. Henkisen koeajan jälkeen idea tuntui edelleen hyvältä. Vuonna 2004 syntyi Linnunmaa Oy – Punnan toinen lapsi Enocellin jälkeen.

”Näinköhän tuosta jotain tulee…”

Joensuun Tiedepuiston yrityshautomo oli Linnunmaalle hyvä startti.

– Sain vihreätä valoa ja kannustusta, vaikka oli siinä sellaista ”näinköhän tuosta jotakin tulee -meininkiä” havaittavissa. Ihailtavampana pidettiin it-tyylistä bisnestä, joka maailmaa syleilevänä skaalautuu.

Linnunmaa ei skaalautunut, mutta kasvua on tullut ihminen ihmiseltä ja yritysrypästä laajentaen. Ympäristöalan asiantuntijayritys Linnunmaa ja lakipalveluja tarjoava Linnunmaa Lex työllistävät keskimäärin 20 henkilöä – toksikologeja, ekotoksikologeja, geologeja, kemistejä, juristeja, diplomi-insinöörejä. Asiakkaat edustavat raskasta teollisuuttaa – massaa, paperia, kemiaa, energiaa, kaivannaisia ja metallia.

Yliopisto erityinen lisäarvo

Yliopiston läheisyys on Linnunmaalle lisäarvo. Tutkijoita ja opiskelijoita on kivenheiton päässä. Tiedonvaihto yliopiston kanssa on luontaista.

– Tarvittaessa pystymme hyödyntämään yliopiston resursseja ja tutkijat saavat hyvän kosketuspinnan yritysmaailmaan, Eeva Punta iloitsee. Yliopiston ja elinkeinoelämän kanssakäymiseen hän toivoo lisää aktiivisuutta ja uusia toimintamalleja.

– Nyt homma menee vähän niin, että yliopisto tuottaa ja yritykset ottavat. Tiedon virran ja innovatiivisuuden pitäisi kulkea riittävällä volyymillä ja molempiin suuntiin.

Ministeriöstä ei heru yhtään lisää rahaa, vaikka yliopisto olisi kuinka vuorovaikutteinen ympäristönsä kanssa

Punta näkee asian ympärillä osin rakenteellisia muureja, kannustimistakin voisi olla hyötyä.

– Ministeriöstä ei heru yhtään lisää rahaa, vaikka yliopisto olisi kuinka vuorovaikutteinen ympäristönsä kanssa. No – ihan helppo asia tämä ei ole ratkaistavaksi, mutta olisi hyvä kokeilla entistä rohkeammin uusia toimintatapoja.

Rohkeutta ja innovatiivisuutta on osoittanut myös se ensimmäinen Punnan lapsi; Enocell tuottaa nyt liukosellua, josta valmistetaan Kiinassa kangasta. Liukosellun maailmanmarkkinan arvioidaan kaksinkertaistuvan vuoteen 2030 mennessä.