- Musiikin kautta tulevat ihmisiä yhdistävät tunteet. Kaikkea ei tarvitse sanoa sanoilla, tietää moldovalaissyntyinen pianotaiteilija Jaroslava Kotorova. Kotorova ja hänen puolisonsa Kemal Achourbekov ovat Joensuun musiikkielämän näkyviä hahmoja. Joensuulaisia he ovat olleet jo lähes 30 vuotta.

Musiikki oli jo varhain Jaroslava ”Slava” Kotorovan elämänvalinta. Hän opiskeli Kisinevin erikoismusiikkikoulussa ja jatkoi opintojaan Moskovan konservatoriossa. Siellä Kotorova tapasi tulevan puolisonsa Kemal Achourbekovin.

– Moskovan konservatorio oli jo tuolloin kova brändi, opiskelijoita sinne tuli ympäri maailmaa. Kuuden vuoden opintojen jälkeen tavoitteena oli edelleen jatkaa kamarimusiikin opiskelua. Minulla oli loistava viulisti, jonka kanssa olisin voinut tehdä yhteistyötä. Kaikki suunnitelmat menivät uusiksi, kun Neuvostoliitto romahti. Tilanne maassa oli kaoottinen.

Viulisti muutti Yhdysvaltoihin, ja Kotorova ja Achourbekov valmistelivat täyttä päätä muuttoa Etelä-Afrikkaan.

– Ajattelimme, että se olisi meille hyvä maa. Kaikki paperityötkin muuttoa varten olivat jo pitkällä.

Suunnitelmat muuttuivat, kun Kotorova tuli Suomeen tapaamaan isäänsä. Isä oli työskennellyt jo useamman vuoden viulunsoiton opettajana Joensuun konservatoriolla.

– Neuvostoliitossa oli tavanomaista, että monien alojen spesialisteja lainattiin sosialistisiin maihin ja myös ystävällismielisiin maihin. Suomea pidettiin ystävällismielisenä. Siksi isäni oli Joensuussa.

Joensuun vierailun aikana kävi ilmi, että konservatoriolla oli kova pula säestäjistä. Vakansseja oli kolme, mutta yksi henkilö oli jäänyt äitiyslomalle ja toinen muuttanut Helsinkiin. Slava Kotorova oli siis tupsahtanut oikeaan paikkaan oikeaan aikaan.

Vauhtia Moskovan kautta

Työviisumia Kotorovan piti käydä hakemassa Moskovasta, puolisen vuotta siinä meni.

– Kun sitten palasin Joensuuhun ja konservatorion ainokainen säestäjä tapasi minut, hän kiljahti riemusta! Yhdelle säestäjälle työtä oli ollut aivan liikaa.

Jaroslava Kotorova on toiminut säestäjänä konservatoriossa jo liki 30 vuotta. Myös Azerbaidzhanissa syntyneen Kemal Achourbekovin ura Suomessa lähti komeaan nousuun.

Muusikot ovat ikiajat olleet todellisia maahanmuuttajia!

Kotorovan mukaan säestäjän ura Suomessa on ollut poikkeuksellisen monipuolinen.

– Verrattuna Neuvostoliiton käytäntöön täällä olen säestäjänä saanut tehdä todella monipuolisia töitä solistina, kuorojen ja orkesterien kanssa, oopperaa. Kyllä voi sanoa, että Karjalasta todellakin kajahtaa!

Kansainvälisyyden ytimessä

Moldovan kulttuuriperinnön lasketaan alkavan Rooman valtakunnan ajoilta. Moldovaan ovat jälkensä jättäneet yhtä lailla ottomaanit, hunnit, itägootit kuin paljon myöhemmin neuvostoliittolaisetkin.

Kotorova kertoo tutkineensa sukunsa historiaa. Sieltä löytyy ainakin moldovalaista, ukrainalaista, unkarilaista, kreikkalaista ja bulgarialaista verta.

– Moldovaan liittyy kansainvälisyys ja suvaitsevaisuus. Avioliitoja on ikiajat solmittu yli kansallisuuksien, sieltä se sitten lopulta yhteinen kielikin puolisoiden välille on löytynyt, nauraa eloisa taiteilija, joka kertoo oppineensa suomen kielen amerikkalaisen saippuasarjan nauhoituksia ja suomen kielen tekstityksiä kerraten.

Perheen tyttäret Alina ja Ilona ovat syntyneet Joensuussa. Tyttärilleen Kotorova haluaa antaa saman matkustelun kokemuksen, kuin mitä hän lapsuudessaan sai.

– Toki silloin aikanaan perheemme matkusti vain Neuvostoliiton rajojen sisäpuolella. Nähtävää toki riitti sielläkin!

Kansainvälisyyttä ja ihmisten liikkumista, elämän ja perheen perustamista uuteen kotimaahan Jaroslava Kotorova pohtii nostamalla keskusteluun musiikin historian suuret nimet Bachista, Beethovenista ja Händelistä alkaen.

– Muusikot ovat ikiajat olleet todellisia maahanmuuttajia! Työn perässä mentiin maasta ja hovista toiseen. Sikäli mikään ei ole muuttunut.

Teksti: Sirkka-Liisa Aaltonen/Viestintä-Ässä