Kuvaaja: Raija Komppula

Matkalla maailmalla, kotona Koitereella

Matkailututkija pääsee työnsä puolesta matkustamaan konferensseihin, opettamaan ja tutkimaan matkailuliiketoimintaa milloin minnekin maailman kolkkaan: Euroopan metropoleihin, Alppien hiihtokeskuksiin, Minnesotan perämetsiin, Australian viinitiloille, Uuden-Seelannin vuoristojärville tai Kiinan kaupunkeihin. Matkailu todellakin avartaa, sillä jokaisen matkan jälkeen arvostan yhä enemmän paluuta kotikontujen rauhaan ja hiljaisuuteen.

Seikkailuja

Kansainvälisissä matkailututkimuskonferensseissa tutustutaan tavallisesti tieteellisten tutkimustulosten lisäksi myös tutkimuksen kohteena olevaan ilmiöön, eli matkailukohteisiin ja niiden vetovoimatekijöihin. Macaossa konferenssivieraat vietiin ihmettelemään pelikasinoita, St. Morizissa kokeilimme henkemme kaupalla alamäkipyöräilyä, Jordaniassa ihailtiin Petran raunioita ja kiljuttiin hiekkaa pöllyävällä aavikolla maastoautosafarilla. Etelä-Afrikassa kurvailtiin kuorma-auton lavalla norsujen ja leijonien seassa, ja Turkissa ihmeteltiin Efesoksen raunioita. Minnesotan syrjäisimmässä kolkassa, North West Anglessa istuin päivätolkulla pilkkimässä yli kolmenkymmenen asteen pakkasessa, toki enimmäkseen sisätiloissa pilkkimökissä kyykkien, tutkimassa kalastusmatkailun syvintä olemusta!

Vieraanvaraisuutta

Aasiassa opettajavaihdossa ollessani kulttuuriset erot idän ja lännen välillä ovat tuntuneet joskus kiusallisilta. Etelä-Koreassa vieraanvaraiset isännät antoivat minulle nuoren opiskelijaneitosen tulkiksi ja arjen avuksi. Hän seurasi minua kaikkialle aamusta iltaan, neuvoi ja auttoi, mutta kun hän pyrki mukaani jopa vessaan, alkoi tuntua, että huolenpito meni liian pitkälle. Keski-Kiinassa taas vapaapäiväni oppaaksi annettiin kolme matkailumaantieteen opiskelijaa, joiden tehtävänä oli opastaa minua East Lake puistossa, jota hallitsee järvi, kumpuilevat metsät sekä monenlaiset kulttuurihistorialliset nähtävyydet.

Matkailijalle yksinkertainen on kaunista, ja meille tavallinen on turistille erityistä

Päivän mittaan minulle valkeni, että kukaan oppaistani ei ollut käynyt puistossa muualla kuin aivan sisäänkäynnin välittömässä läheisyydessä, jossa vierailupäivänämme lauantaina hölkytteli katkeamaton virta erilaisia työporukoita ja nuorisoryhmiä ohjaajiensa johdolla, äänekkäitä iskulauseita toistellen. Oppaillani ei ollut mitään hajua puiston nähtävyyksistä, saati ilmansuunnista tai palveluista. Päädyimme kävelemään (johdollani) noin 15 km matkan, jonka varrella törmäsimme puhtauttaan kiilteleviin julkisiin vessoihin, mutta yksikään ravintola tai ruokakoju ei ollut sesongin ulkopuolella auki, vaikka väkeä oli liikkeellä minun mielestäni (Suomeen verrattuna) todella paljon. Nuoret neidot olivat täydellisen poikki moisesta fyysisestä rääkistä ja heidän opettajansa olivat jälkikäteen kauhuissaan pitkästä kävelyretkestämme!

Vilua ja nälkää

Kunnollinen sänky, siisti vessa ja maittava ruoka ovat matkailijan kannalta tärkeimpiä palveluja. Kovin monta unetonta yötä olen matkoillani viettänyt lonkkien kolotuksesta kärsien, (minun mielestäni) kivikovalla vuoteella. Keski-Euroopassa ja Aasiassa ei sängyissä ole petauspatjoja keskitason majapaikoissa, joihin tutkijan on tavallisesti tyytyminen. Japanissa sain kokea tammikuisen vierailuni aikana luihin ja ytimiin ulottuvaa vilua, kun huoneen ainoa lämmitys, ilmalämpöpumppu, laitettiin päälle vasta sitten kun asiakas majoittui huoneeseen. Kiinan Chongqingissa taas illallisilla tarjoiltiin pelkästään hot potia, jonka pelkkä tuoksu nosti vedet silmiin ja maku poltti suuta vielä seuraavana päivänäkin. Eipä tullut ylensyötyä. Georgiasta taas sain herkullisen ruuan ja juoman ylenpalttisen nautinnan rangaistuksena sellaisen mahataudin, että moneen viikkoon ei tehnyt ruokaa mieli. Myöhemmin kuulin, että saman vaivan kanssa olivat kamppailleet myös useimmat muut samassa konferenssissa Tbilisissä mukana olleet kollegat.

Kotona Koitereella

Millaisia elämyksiä sitten tarjoan kansainvälisille vierailleni Itä-Suomessa? Oman kokemukseni innoittamana uskon, että turisti nauttii eniten tavallisista suomalaisista arjen asioita. Koska ulkomaiset kollegani jo tietävät, että olen sydämestäni puhdasverinen country girl, he eivät edes odota korkeakulttuurisia kokemuksia. Olen vienyt amerikkalaisen metsästystä ja kalastusta harrastavan professorikollegan talviverkoille, kesäkatiskoille, hirvenmetsälle ja retkeilemään Patvinsuolle. Eteläafrikkalaisen kollegan toin maaliskuussa mökilleni Koitereelle koko viikonlopuksi saunomaan, ”uimaan” lumessa, hiihtelemään, pilkkimään ja ajelemaan moottorikelkassa. Espanjalaisen ja australialaisen kollegan olen vienyt sienimetsään ja leiponut heidän kanssaan korvapuusteja. Unkarilaisen kulttuuria harrastavan kollegan vein huhtikuussa Koitereen jäälle potkukelkkailemaan. Kansainväliset konferenssivieraani soutivat vuonna 2009 kilpaa kirkkoveneellä ja saunoivat Saimaalla, syksyllä 2015 konferenssivieraat ihailivat Pielistä Kolin huipulta.

Matkailijalle yksinkertainen on kaunista, ja meille tavallinen on turistille erityistä. Omaa ”tavallista” oppii arvostamaan sitä enemmän, mitä useammin sen ääreltä joutuu pois. Paluu on parasta.

Raija Komppula, professori, matkailuliiketoiminta, Itä-Suomen yliopisto

Tilaa Business Joensuun uutiskirje

Painamalla Lähetä-painiketta hyväksyt Business Joensuun tietosuojaselosteen.