Onhan se uskottava – Joensuu vetää vertoja vaikka New Yorkille. Niin vakuuttaa 27-vuotias Tsultrim Tamang. Nuorimies on kulkenut elämässään pitkän matkan Tiibetistä Intian, Nepalin ja New Yorkin kautta Joensuuhun. Nyt koti on Pohjois-Karjalassa ja elämä mallillaan.

Kevään 2019 aikana tuotin yhdessä valokuvaaja Jarno Artikan kanssa juttusarjan maailman eri puolilta Joensuuhun muuttaneista ihmisistä. Kokemus jätti jäljet myös meihin tekijöihin. Hämmästyksen, ilon ja paikoin vähän nolonkin tunteen. Niin olemme hyvään tottuneet, että pidämme kotikaupunkimme hienoutta itsestäänselvyytenä.

Useampikin haastatelluista on sitä mieltä, että Joensuuta on syytä markkinoida perheellisen unelmakaupunkina. Päiväkodit ja koulut saavat kehuja. Erityismainintoja tulee puhtaudesta ja turvallisuudesta – vanhempien ei täällä tarvitse olla koko ajan huolissaan lapsistaan.

Monikielisestä ja -kulttuurisesta 1,3 miljardin asukkaan Intiasta kotoisin oleva Karthikeyan Natarajan kohtasi myös Joensuussa kulttuurien kirjon ja kansainvälisyyden. Siksi kaupunki tuntui heti omalta.

Barcelonasta kotoisin olevan Marc Palahín nuoruuden kesät vierähtivät Pyreneillä. Nyt kolmelapsinen perhe nauttii täysin siemauksin täkäläisestä metsästä ja luonnosta. Palahín mukaan koulutus on paras tapa vaalia demokratiaa. Omille lapsilleen hän haluaa parasta, sitä on tarjolla Joensuussa.

Suomeen on päästävä hinnalla millä hyvänsä, muistelee Olga Davydova-Minguet hetkeä, kun hän oli pyrkimässä vallankaappauksen sekoittamasta Neuvostoliitosta rajan yli Suomeen. Nyt vuosikymmenten jälkeen joensuulaistunut Davydova-Minguet pitää tärkeänä Venäjän rajan likeisyyttä.

Ajattelemisen aihetta antoi myös Walesista kotoisin oleva Claire Lacey. Hän hehkuttaa VR:n hienoutta. Joensuu on loistavan junayhteyden päässä, matkustaminen on helppoa, vaunuissa on mistä valita! Mieleen nousi suomalainen napina myöhästelevistä junista, joille talvi tai syksyn lehdet tekevät tepposiaan. Lacey näkee asian vallan toisin – junat kulkevat aikataulussa, ruuhkia ei ole. Joensuussa hän pystyy toteuttamaan myös intohimoaan, polkupyöräilyä. Sen sijaan Englannin kodissa Ditchlingissä pyöräilijä leikkii hengellään. Kadut ovat kapeita, katuvaloista ei ole tietoakaan, saati pyöräteistä.

Oletko kohdannut syrjintää, epäluuloja, mitään rasismiin viittaavaa? Esitin kysymyksen useammallekin haastateltavalle. Vastaus oli kielteinen. Joku mainitsi, että aina on olemassa huonosti käyttäytyviä ihmisiä, olipa kansallisuus mikä tahansa. Moni korosti, että uuteen kulttuuriin sopeutuminen vaatii tahtoa ja opiskelemistakin. Suomen kieli on tulijalle konstikas, mutta opittavissa – kielikursseja on hyvin tarjolla. Toki omatoiminenkin voi olla, kuten Moldovasta Joensuuhun muuttanut Jaroslava Kotorova. Hän opetteli kieltä amerikkalaisen saippuasarjan tekstityksistä.

Juttusarjan kuvaaja on kotoisin Pohjois-Suomesta. Muutama vuosi sitten häneltä ilmestyi kirja ”Joensuu virtaa uusin ilmein”. Siinä Joensuu näyttäytyy energisenä ja tapahtumarikkaana – sellaisena, kuin se oikeasti onkin. Artikan mukaan Joensuussa ei likikään aina huomata, miten hieno kaupunki on.

Itse muutin Joensuuhun 27 vuotta sitten Helsingistä. Suvantosillan yli lastenvaunuja lykkiessäni olo oli kuin olisi ulkomaille muuttanut! Murre, maisemat, puheliaat ihmiset, paukkupakkasessa sillan yli sitkeästi fillaroineet töihin kiirehtijät. Vuosikymmenten aikana Joensuu on vain kasvanut ja kaunistunut. Paras koti ihmiselle.

Avartavia lukuhetkiä!

Sirkka-Liisa Aaltonen
toimittaja, yrittäjä

Kaikki juttusarjan tarinat ovat luettavissa Business Joensuun nettisivuilla.