Helsingissä aika ajoin kyselevät, milloin toimitusjohtaja Kakkonen muuttaa kirjansa Joensuusta Helsinkiin. Ei muuta – on Pohjois-Karjalan poikia ja aikoo vastaisuudessakin maksaa veronsa Joensuuhun. Menestyjän mielipiteillä ja neuvoilla on kysyntää – tässä kauppaneuvos Kakkosen teeseistä keskeisimmät.

Pohjois-Karjalasta löytyy moninaista erityisosaamista ja hyvää sitoutumista

Kyösti Kakkonen on maatilan poika Pohjois-Karjalan Kiihtelysvaarasta. Sisaruksia oli kaikkiaan kuusi, arki tiukkaa ja työteliästä. Lapsesta saakka töitä paiskittiin siihen malliin, että nykyajattelulla syytettäisiin lapsityövoiman käytöstä. Syntymälahjaksi ei tullut kultalusikkaa – ei itse asiassa minkäänlaista lusikkaa. Sen sijaan tulivat arvot, vankka luterilainen kasvatus, työteliäisyyden ja ahkeruuden arvostus.

”Kaikki työ on arvokasta”

– Valitettavasti meillä on viljelty sellaista kulttuuria, että puhutaan halventavasti paskaduuneista. Ei ole paskaduuneja, vaan kaikki työ on arvokasta. Meitä kaikkia tarvitaan, jotta yhteiskunta toimii.

”Kouluttautuminen kannattaa aina”

– Suomessa jokaisella on mahdollisuus opiskella, kouluttautua ja edetä niin pitkälle, kuin haluaa. Koulutus vaikuttaa ratkaisevasti myöhemmän elämän työtehtävien tasoon. Ellet kouluttaudu, se on sitten syytä itse hyväksyä. Omasta puolestani rohkaisen ihmisiä kouluttautumaan, jotta he jaksavat ponnistella paremman elämän eteen.

”Vastuuntuntoa omasta itsestään”

– Lepolasse-yhteiskunta on vanhaa vasemmistolaista ajattelua. Ei kenenkään pidä heittäytyä laiskimukseksi ja yhteiskunnan elätiksi. Kansalaisilla ei voi olla pelkästään oikeuksia, vaan on myös velvollisuuksia yhteiskuntaa kohtaan. Jokainen on oman onnensa seppä ja jokaisella pitäisi olla vastuuntuntoa omasta itsestään.

”Ahkeruus on hyve”

– Yrittäjä tarvitsee itseluottamusta, rohkeutta, sitkeyttä, tahtoa. Ahkeruus on hyve. Liikeidealleen on omistauduttava antaumuksellisesti. Olen itse lähtenyt nollasta ja yli 40-vuotisen uran aikana elänyt orjallisessa symboosissa yrittämisen kanssa. Vielä vuonna 1989 Tokmannia perustettaessa muistan olleeni yhtä aikaa toimitusjohtaja, henkilöstöjohtaja, markkinointijohtaja ja ostojohtaja. Firman vessoja en pessyt, mutta kahvini kyllä keittelin.

”Toisen menestys ei ole itseltä pois”

– Niin – mistä tunnistaa vahingonilon? Siitä, että se on aitoa iloa… Kunpa oppisimme iloitsemaan toisen menestyksestä, ei se ole itseltä pois. Päinvastoin pitää osata onnistua yhdessä, vahvistaa onnistumisen ilmapiiriä. Annetaan yrittäjien pärjätä. Siten syntyy välttämätöntä riskipääomaa ja uusia yrityksiä. Sitä kautta saadaan työpaikkoja ja veronmaksajia ja enemmän yhteistä kakkua jaettavaksi.

”Kohti kansainvälistä bisnestä”

– Olen mukana kymmenissä yrityksissä, joissa fokus on kansainvälisillä markkinoilla. Juuri nyt ilonaiheita ovat esimerkiksi Revenio, Incap ja Aspocomp ja pohjoiskarjalaisista yrityksistä Nanocomp ja Valamis. Sijoittajana en ole kiinnostunut yrityksestä, ellei sitä voi kloonata ja kansainvälistää. Amerikassa pelkillä kotimarkkinoilla voisi tehdä fyrkkaa, Suomessa ei. Suomesta käsin verkostoituminen, yhteistyökumppaneiden ja väylien hakeminen maailmalle vaatii paljon työtä.

”Liian kapea yrityskenttä”

– Minulla on laajat verkostot, näen varsin hyvin koko suomalaisen yritysmateriaalin. Seurustelen investointipankkiirien kanssa viikoittain. Vaimoni Julianna Borsos on kaksi Bocap-rahastoa perustanut pääomasijoittaja. Sitä kautta näen laajasti myös sen, mitä pk-sektorilla tapahtuu. Itselläni on aitiopaikka yhtenä Capmanin suurimmista omistajista. Kenttä kaikessa laajuudessaan tulee hyvin läpivalaistuksi. Valitettavasti suomalainen yrityskenttä on kovin kapea, tarvittaisiin enemmän moniosaamista.

”Toimintaympäristön arvo nousee”

– Pohjoiskarjalainen kulttuuri, hienot ihmiset, puhdas luonto, arvomaailma, turvallisuus. Nämä kaikki ovat vahvuuksia maakunnassa, josta löytyy moninaista erityisosaamista ja hyvää sitoutumista. Kaikki tämä tulee korostumaan ilmastonmuutoksen ja muiden uhkien myötä. Etelä-Suomessa autoja jo poltetaan.

”Taide on osa yrityksen sosiaalista itsetuntoa”

Kyösti Kakkonen tunnetaan myös kansainvälisesti merkittävästä taidekokoelmastaan. Taide ei ole hänelle vain sijoituskohde, ympärillä olevaa kauneutta ja aistillisuutta. Kauppaneuvos Kakkoselle taide on osa yrityksen sosiaalista itsetuntoa. Vuonna 2004 Talouselämä-lehdessä julkaistu haastattelu paljastaa Kakkosen sielunmaisemaa hänen pohtiessaan itsekkyyttä kasvavana ilmiönä: ”Kyseessä on osa yhteiskunnallista ilmiötä, johon kuuluu itsekkyyden kasvu, kyvyttömyys asettua toisen asemaan. Sydämen sivistystä on vähemmän. Jos menestyvällä yrityksellä ei ole minkäänlaista mielenkiintoa kulttuuria kohtaa, minkälaiset arvot ovat silloin johtamisen pohjana?”