Toimin Joensuussa SUP-lautailuretkiä järjestävän Arctic Trainersin sekä Joensuun ainoan CrossFit-salin toisena yrittäjänä Samuel Lappalaisen kanssa. Työnkuvaan kuuluu SUP-oppaan, valmentajan, siivoojan, esimiehen ja jokapaikan höylän toimet.

Urheilu, ulkoilu ja hauskanpito kuuluu työnkuvaan lähes päivittäin, mutta välillä iskee pakottava tarve tehdä raju irtiotto mukavasta yrittäjän ja perheenisän arjesta ja lähteä etsimään omia rajoja harrastusteni parissa. CrossFit-harjoittelun lisäksi harrastuksiini kuuluu vapaalasku, surffaus ja maastopyöräily, jotka kaikki tukevat neljättä rakasta harrastustani – matkustamista. Usein kun lähden reissuun yksin tai porukalla, siellä sattuu ja tapahtuu. Olen juossut puolisoni kanssa tulivuoren purkausta karkuun Indonesiassa, ollut lähellä jäädä lumivyöryyn Kashmirin vuoristossa, hakenut tikkejä kaverin sisäreiteen sekä puhdistanut viinalla toisen kaatumajälkiä alamäkipyöräilyretkellä Itävallassa ja luullut hukkuvani viimeksi Norjan surffireissulla.

Joka kerta kun olen ajautunut seikkailuun ja selvinnyt siitä tavalla tai toisella, tunnen olevani hitusen vahvempi ihminen. Saan kylmiä väreitä tilanteiden ajattelusta, mutta en mieti juurikaan mitä olisi voinut pahimmillaan käydä, vaan keskityn pohtimaan miten toimin ja miten selvisin. Monen hurjapään seikkailut ovat minulle aivan liian pelottavia ja minun seikkailut voivat olla monille sellaisia, mihin ei haluaisi joutua. Mielestäni kaikkien tulisi kuitenkin silloin tällöin viedä itsensä fyysiselle ja henkiselle epämukavuusalueelle ja kokeilla rajojaan hallitusti. Sellaiset tilanteet ovat erittäin opettavaisia ja vaikuttavat kykyyn ymmärtää omia henkisiä sekä fyysisiä kykyjä ja rajoitteita ja kuinka ne voidaan kiertää tai ylittää.

Joskus on virkistävää saada pataan

On kirpeä lokakuun alun aamupäivä ja olen juuri ajanut meren rantaan Unstadissa, pienessä Norjan Lofooteilla sijaitsevassa kylässä. Pakettiautoni kontissa on ruokaa viikon ajalle, patja, makuupussi, märkäpuku sekä surffi- ja SUP-lauta. Katson ja kuuntelen jytisevää merta ja tajuan, että parhaimmillaan noin 2,5 metriset aallot ovat aivan liian suuria omalle taitotasolleni kylmässä surffikohteessani. Koska olen liikkeellä yksin, voisin jättää menemättä ja kertoa kotiin, että ensimmäisen päivän surffit menivät hyvin. Tämä ei kuitenkaan ole vaihtoehto, vaan jännityksestä huolimatta alan vetämään märkäpukua päälleni.

Menen rantaan ja lähden melomaan aaltojen läpi kohti ulappaa. Päätän napata pari pienempää aaltoa lämmittelyksi rannan läheisyydestä ja sen jälkeen siirtyä syvemmälle. Pikkuhiljaa surffaaminen alkaa muistua mieleen ja siirryn lähemmäksi isompia aaltoja. Tumma meri velloo pelottavalla voimalla, kun odotan itselleni sopivaa aaltoa saapuvaksi. Vihdoin sopiva aalto osuu kohdalleni, melon niin kovaa kuin ikinä jaksan, hyppään laudalle ja….teen käännöksen sekunnin myöhässä, jolloin aalto viskaa minut parin metrin korkeudesta kohti aallon etupuolella olevaa kivistä pohjaa.

Hetken ajan on täysin rauhallista, jonka jälkeen vesimassa lähtee repimään minua veden alla jokaiseen mahdolliseen suuntaan. Pyrin pysymään rauhallisena, koska tiedän silloin hapen riittävän pidempään mutta muutaman sekunnin jälkeen lähden pyristelemään pintaa kohti. Onneksi vettä on reilusti enkä osu pesukoneen pyörityksessä pohjaan. Kun aalto vihdoin päästää otteestaan ja pääsen pintaan, tiedän että seuraava aalto tulee kaatumaan päälleni minä hetkenä hyvänsä. Ehdin ottamaan pinnalla hyvin happea ennen kuin seuraava aalto painaa minut taas veden alle.

Parhaat seikkailut alkavat sattumalta ja juuri silloin kun niitä vähiten odottaa

Aallon voima on sellainen, että se pyörittää satakiloista vartaloani kuin märkää rättiä ja riuhtaisee samalla surffilaudan irti jalassa kiinni olevasta karkuremmistä. Pintaan päästyäni olen uimassa Norjanmerellä parimetrisissä aalloissa, pitkällä rannasta ja ilman mitään kelluketta. Hetken ajan mietin, että mitähän seuraavaksi tulee tapahtumaan ja tulenko näkemään perhettäni tai surffilautaani enää koskaan. Sitten kerään itseni ja lähden tehokkaasti uimaan aaltojen mukana kohti rantaa. Päästessäni rantaan olen täysin voimaton ja huomaan onnekseni aaltojen heittäneen lautani pitkälle kivikolle. Istahdan laudan viereen kivelle ja mietin, että olikohan tämä hyvä idea ajaa tänne asti hukuttamaan itseään..

Menen opettavaisen surffikokemukseni jälkeen leuka rinnassa kirjautumaan läheiselle leirintäalueelle, jossa toimii myös surffikoulu. Juttelen paikallisen surffiopettajan kanssa ja hän kertoo aaltojen olevan tänään erittäin isoja, mutta ennusteen mukaan seuraavana päivänä pienempiä. Päätän mennä vielä iltapäivällä isoihin aaltoihin ja tällä kertaa pysyttelen lähellä rantaa treenaamassa. Iltapäivällä onnistumisia tulee ja kaatuminen ei aiheuta pientä sukellusta kummempaa.

Seuraavana aamuna herään aikaisin ja menen heti katsomaan, miltä meri näyttää. Edellispäivän pääkallokeliin verrattuna meri näyttää lähes tasaiselta, mutta nättejä aaltoja tulee silloin tällöin. Lähden SUP-laudalla aaltoihin ja edellispäivästä selvinneenä kaikki kuumotukset ovat poissa! Nappailen metrisiä aaltoja niin pitkään kuin jaksan meloa ja painun hymyssä suin leirintäalueelle lounaalle. Lounaan jälkeen menen uudelleen veteen surffilaudalla ja saan kopattua elämäni parhaita aaltoja samoilta pelipaikoilta, joissa eilen olin vain selviytymässä. Illalla mietin, kuinka raaka elementti liikkuva vesi on ja miten upean opetuksen se minulle ensimmäisenä päivänä antoi. Kyllä arkielämä maistuu näiden kokemuksien jälkeen.

Seikkailua ja itsensä ylittämistä arjessa

Seikkailun tuntua kokeakseen ei tarvitse matkustaa maailman ääriin, vaan jokaiselle meistä on mahdollista tehdä pieniä seikkailuita ja tökkiä kepillä omaa henkistä ja fyysistä kanttiaan täällä Joensuussa ja omassa arkielämässään. Olen esimerkiksi aina pelännyt uida yksin syvässä vedessä, joka on aika uskomatonta näin vesimatkailualan yrittäjänä. Tänä kesänä päätin tehdä asiaan muutoksen. Tein Pielisjoen myötävirrassa useita uintiretkiä aluksi niin, että minulla oli kaveri mukana ja muutaman lenkin jälkeen yksin. Kävin yksin uimassa myös monissa Joensuuta ympäröivissä upeissa kirkasvetisissä lammissa ja järvissä. Jokaisen uintilenkin jälkeen olin ylittänyt itseäni hieman enemmän. Loppukesästä avovedessä uiminen ei ollut enää mikään ongelma ja osittain tästä syystä pystyin selviytymään Norjan aalloissakin ilman paniikkia.

Olen nähnyt SUP-lautailuretkillä ja CrossFit-salillamme monia uskomattomia itsensä ylittämisiä, ja tavoitteenamme onkin aina saada asiakkaamme tekemään jotain sellaista, jota ei aluksi uskaltaisi tai uskoisi olevan mahdollista tehdä. Monelle tämä voi olla esimerkiksi SUP-laudalta veteen hyppääminen tai vaikkapa päivän treeni-ohjelmassa oleva Cooperin testi. Aina jännittävän ja itsensä ylitystä vaativan asian ei tarvitse olla hengenvaarallista tai tehtyä kaukana kotoa. Ja mitä rajummin itsensä ylittää, niin sitä paremmalta tuntuu jälkeenpäin. Vielä jos ylität itsesi muiden edessä SUP-lautaillessa tai rankoissa treeneissä, niin työpäivä ja arkiaskareet tuntuvat hyvin helpoilta – ainakin niin pitkään kunnes on taas uuden itsensä ylittämisen aika.

Suosittelen kaikille poistumaan joskus omasta turvallisesta kuplasta ja kokeilemaan jotain itselle pelottavaa tai fyysisesti haastavaa. Tämä voi olla vaikkapa avantouinti talvella tai matalan kynnyksen seikkailukilpailu kesällä. Pidä kuitenkin järki päässä äläkä järjestä itseäsi ongelmiin – parhaat seikkailut alkavat sattumalta ja juuri silloin kun niitä vähiten odottaa.

Jarmo Laine,

Arctic Trainers
CrossFit Paja