Teollisuuskylien tulevaisuus maakuntien Suomessa?

businessjoensuu_bannerikuva_juuso-hieta-1170x500

Rahoituslaitosten asiakasrajapinnassa entistä kireämmät vakuusvaateet ovat hidastaneet yritysten rahoituksen saatavuutta ja vaikuttaneet siten myös pk-yritysten investointihalukkuuteen. Teollisuuskylä- ja yrityskyläyhtiöille nykyinen investointien vähäinen määrä merkitsee haastetta nahkojen luomiseksi uudelleen, sillä vähäisten investointien aikana niiden on välttämätöntä kehittää uutta liiketoimintaa muualta kuin toimitilojen rakentamisesta ja vuokraamisesta. Muutoin ”luova tuho” voi syödä ne markkinoilta pois kuljeksimasta.

Avainkysymys pohjoiskarjalaisilla laseilla tilannetta arvioitaessa on se, että millä keinoin me pystymme houkuttelemaan esimerkiksi valmistavan teollisuuden ja muiden nykytilanteessa hyvin työllistävien toimialojen yrityksiä sijoittumaan muualle kuin korkeakoulukaupunkeihin nyky-Suomessa?

Tällaisessa toimintaympäristössä Outokummun teollisuuskylän kaltaisten erikoistuneiden teollisten keskittymien keinovalikoima on kaventunut verrattuna esimerkiksi 1990-lukuun ja 2000-luvun ensimmäiseen vuosikymmeneen, jolloin mm. EU:n rakenne- ja aluetukia oli hyvin tarjolla erilaisiin työvoimaperusteisiin investointeihin ELY-keskusten kautta. Nämä avustukset antoivat monesti juuri sen tarvittavan vipuvaikutuksen yritysten toimitila- ja kehittämisinvestoinneille Outokummun kaltaisissa vähän syrjäisemmissä teollisissa keskittymissä.

Outokummussa kaavoitettua tonttireserviä on valmiina uudelle teollisuustuotannolle, teolliset perinteet ovat vahvat ja sijaintiin liittyvää synergiaa voisi olla löydettävissä mm. teknologia- ja konepajateollisuuteen liittyvän palveluliiketoiminnan puolella. Melko pienellä maantieteellisellä alueella käy päivittäin vajaa 1000 työntekijää suurelta osin teollisuustyössä. Tässä voisi olla paljon hyödyntämätöntä asiakaspotentiaalia erikoistuville palveluyrityksille.

Oikeanlaisella liiketoimintakonseptilla useampi ammattilainen voisi elättää itsensä jo nykyisellään teollisuustyössä muuttamalla työskentelytapaansa yrittäjämäiseksi. Yksi muualla Euroopassa yleistynyt tapa toimia on oman toiminimen tai muun yritysmuodon kautta yrittäjämäisesti paikan päällä tehtailla tehtävä työ. Tämä tarkoittaa, että aikaisemmin työntekijäasemassa ollut ammattilainen perustaa toiminimen ja alkaa työskennellä yrittäjänä vaikka juuri samalla tehtaalla kuin aiemmin työntekijäasemassa esim. hitsauksen, koneistuksen, särmäyksen, sähkötöiden, kokoonpanon, pienten rakennus- ja kunnossapitotöiden puolella. Tässä toimintamallissa alan ammattilainen alkaa työskennellä yrittäjämäisesti mm. teollisuusyritysten tilausten ja hankintojen pohjalta tilaajien toimitiloissa yhden urakan, päivän tai vaikkapa viikon ajaksi. Työtä siis tehtäisiin aivan kuten ennenkin, mutta oman yrityksen nimiin. Samalla se mahdollistaa työskentelyn joustavasti laajemmallakin työssäkäyntialueella eikä kaluste- ja koneinvestointeja tarvitse tehdä ihan samalla tavoin, kun omalla pajalla yrittämisen taivalta aloitettaessa.

Esimerkiksi metallialaa vaivaa tälläkin hetkellä krooninen osaajapula. Tällainen liiketoimintamalli vaatisi yrittäjältä liikkuvuutta, joustoa työaikojen suhteen sekä tietysti kyseisen teollisuudenalan rautaista ja monipuolista osaamista. Myös rohkeutta se vaatisi, kun jatkuvasti täytyisi neuvotella työkohteet ja urakat erikseen. Vastapainona toimisi työntekijäasemaa huomattavasti parempi korvaus tehdystä urakasta ja muut yrittäjänvapauteen liittyvät asiat.

Toisaalta yritykset tarvitsevat aina myös työterveyspalveluita – mikä olisi parempi paikka palveluille kuin keskellä teollista yrityskeskittymää? Noin tuhatkunta teollisuustyössä käyvää työntekijää saattaisi tarjota aika houkuttelevan asiakaspotentiaalin myös muille kuukausimaksupohjaisesti toimiville hyvinvointipalveluille.

Yksi pohtimani viritelmä voisi löytyä tällä hetkellä muodissa olevan kuntopiiriharjoittelun ympäriltä. Ympäri Suomea on viime vuosina perustettu rouvin näköisiä toiminnallisen harjoittelun kuntosaleja vanhoihin teollisuushalleihin ja muihin jykeviin hallitiloihin. Miksi sellaista ei voisi perustaa keskelle teollisuuskylää tai vanhaa kaivosaluetta ja tarjota esim. tyky- tai tyhy-paketteja, ravinto-ohjausta, personal trainer -palveluita ja hierontaa kumppanuuksina myös alueella toimiville yrityksille – voisiko teollisuus- ja muidenkin työntekijöiden lihaskuntoa ylläpitäväksi liikunnaksi parempaa liikuntamuotoa olla kuin toiminnallinen kuntoharjoittelu? Epäilen, että teollisuuskylän ”lähihankinta-alueelta” löytyvästä n. 10.000–15.000 asukkaan väestöpohjasta n. 100–500 voisi olla asiakaspotentiaalina kiinnostunut liittymään vähän erikoisemmin brändätyn ja kokonaisvaltaisesti paketoidun kuntoilu- ja liikuntapalvelua tarjoavan yrityksen kuukausimaksujäseneksi.

Lopuksi on tietysti todettava, että olemme kiinnostuneita laajentamaan alueemme teollisten yritysten toimialapohjaa esimerkiksi puutuote- ja metsäteollisuuteen tai muoviteollisuuteen, joita ei tällä hetkellä mainittavasti Outokummusta tai sen ympäristöstä löydy. Meillä on valmis tonttireservi ja hyvä perusinfrastruktuuri teollisuuden tarpeisiin.

Edellä mainittuja ideoita saa käyttää, mutta ei ole pakko.

Jaa:

[ Kommentoi ]